Maanantaina tapahtui kaksi ihmettä. Kävin juosten aamulenkillä ja iltapäivällä löysin sopivasti hapokkaan pyöräilyreitin. Matkan varrelle osui jopa kioski, josta sai vettä. Myyjällä ei tosin ollut antaa viidestä eurosta neljää takaisin, joten jäin euron velkaa. Onneksi putiikki ei ollut minkään vuoren päällä ja lupasin tulla maksamaan myöhemmin tällä viikolla. Tai oikeastaan lupasin tulla seuraavana päivänä koska en osannut siinä vaiheessa sanoa muuta kuin mañana espanjaksi. Huomenna, ylihuomenna tai ensiviikolla, täällä ei siinä ole mitään eroa.
juosku 4km 30min
pyörä 82km 3:20h
Tiistaina alkoi uusi luku: Anu ja kartanluvun jalo taito osa 2, Maroma edition.
Toivottavasti Jukolan viestivalitsijat eivät saa vihiä tästä karttakoomasta. Ja jotta tästä ei tulisi edeltäjänsä kaltaista eeposta, pidetään asia ytimekkäänä.
Kohteena Maroma-vuori 2065m. Alkuun olisi poljettava pyörää ja loppu vaellettava. Anun arvio sen ”juurella” sijaitsevaan kylään ajamiseksi 2h, todellisuus 4h. Josta viimeinen 20km aikalailla nousua. Viimeinen 6km NOUSUA. Viimeinen kilometri sisälsi 2 taukoa ja kilometrivauhti oli luokkaa: kävellen olisit jo perillä. ”Juurella” oleva kylä, nimeltään Canillas de Aceituno vietti siestaa. Siesta, pyöräilijän pahin painajainen. Mikään putiikki ei ole auki. Maroman huipulla nautittaviksi suunnittelemani eväät olivat puoliksi hotkaistu jo pyöräosuuden puolivälissä ja vettä oli ehkä se desi jäljellä. Onneksi baarit on aina auki. Voin taata että kyseisestä kylästä saa maailman parasta cocista. Löysin kyltin jossa luki Maroma 5500m. Olin jo aikapäiviä sitten päättänyt että sinne en tänään enää kiipeä, mutta siinä jossain kylmän coca colan paikkeilla aloin hieman kyseenalaistaa päätöstä. Jos ihan vähän kävisin siellä huipulla ja tulisin sitten alhaalta Vélez Málagan kylästä bussilla? Sitten yritin laittaa lenkkareita kiinni lukkopolkimiin, tajusin, etten omista enää yhtään juotavaa ja olin jo käyttänyt tupla-ajan pyöräilyyn. Nöyrryin ja lähdin valumaan takaisin alas. Ensimmäisen kuuden kilometrin ajan manasin päätöstä, kunnes tuli vastaan tasamaapätkä ja hapot. Eikä sieltä Vélez Malagasta mitään bussiasemaa löytynyt. Ruokakauppa sentään. Sieltä saa sitten maailman parasta suklaata. Ja ei kun kohti Málagaa. Loppupätkä sujui yllättävän kepoisasti (onko tämä sana?). Tosin vinkkinä muille, jos omistaa pyöräilyhousut, niitä kannattaa käyttää. Ihan vähän vaan tuntui ikävältä.
Päivän arvoitus. Paljonko ihminen pystyy juomaan ilman vessahätää? Vastaus, ainakin 3,5 litraa. Sen verran kuuma oli tänään. Tuntui lähinnä siltä että kaikki juotu neste tuli jostain huokosesta saman tien ulos.
Málagalle voitto (2-1), muutama päivä takapuolelle armoa ja mahdollinen revanssi viikonloppuna.
111km 5h 15min
Pahoittelut ankeasta ulkoasusta, kuvat ei taas lataudu. Tulossa ovat.
Pahoittelut ankeasta ulkoasusta, kuvat ei taas lataudu. Tulossa ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti