sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

KRV vol2. Grande Finale

Kuudentena päivänä käännettiin taas kyynelhanat auki kun Merja otti pronssinsa. Loppusuora näytti kulkevan kuin itsestään ja arveltiin salaisuuden tosiaan löytyvän hieman kovemmista vedoista radan varrella.
Seitsemännen päivän aamu valkeni ja tiesin, että nyt on sen hetki. Viimeinen mahdollisuus ottaa se himoittu loppusuoran voitto, joka minulle kuuluu. Lähtöaika oli arponut itsensä aivan viimeisten joukkoon, joten uraa olisi tiedossa. Ja sitähän riitti yli tarpeen. Kaikki tiet eivät vieneet omille rasteille ja tulihan taas värkättyä jos jonkinlaista kuprua. Tossut liikahti ihan kiitettävästi ja suunnistuspää oli kuitenkin hieman paremmassa vedossa kuin edellisellä kerralla. Ylämäet tosin on edelleen ihan hirveää myrkkyä. Viimeiset rastit napsahteli vastaan ja loppusuora alkoi häämöttää. Henkinen lataus oli hurja ja vähän melkein jännitti. Hidastin sen verran vauhtia, etten joudu viimeisellä rastilla ruuhkaan ja kiihdytysalusta on vapaa. Eteen lähti sopivasti myös reipasta menijää joita olisi hyvä ohitella maalisuoralla. Sitten leimaus ja matkaan. Alku oli ehkä hieman tahmeaa, samoja aikoja kuin edelliselläkin kerralla, mutta aika pian sain isomman vaihteen silmään ja kivasti hapot reisiin. Kyllä sitä kummasti pääsee aina nopeampaa kuin on ensin kuvitellut. Loppusuoralle on helppo motivoitua. Oma suosikkimotivaattori kilpailujen loppupuoliskoille on ajatella, ettei tätä ole pakko tehdä enää ikinä uudestaan, kunhan nyt juokset niin että maalissa ollaan kaksinkerroin. Vetotreeneissä ajattelen usein että edessä juoksee vähintään Olympiapronssi, joka tietysti on saatava kiinni. Kainuun loppusuoralla annoin kyllä ainakin 95%. Alun hidas kiihdytys alentaa hieman arvosanaa, mutta edelliseen loppusuoraan verrattuna roima petraus. Takaisin kämpille ja työn tulokset tarkastamaan. Ja tulihan se sieltä, loppusuoran voitto! Vihdoin! Mutta mitä?!?! Aika oli 33sekuntia. Kolme enemmän kuin edellisellä kerralla. Kyllä käytiin taas äkkiä selityksenhakuun. Maalileimauksen paikkaa oli varmasti siirretty. Jouduin myös hieman harhaan optimireitiltä koska parhaat maalileimasimet oli varattu. Tiedostin tilanteen kuitenkin jo hyvissä ajoin, jolloin kykenin loivasti suuntaamaan hieman sivummalla olevalle leimasimelle. Onneksi tuli tarkastettua vielä edelliset loppusuora-ajat ja selvisihän tämä hämmentävä mysteeri lopulta. 26sekuntin aika oli kuin olikin haamuaika. Omaakin aikaani oli korjattu ja luultavasti nyt oikein kirjattuna se oli 36sekuntia ja silläkin voitettiin loppusuora viiden sekunnin erolla seuraavaan. Tämän päivän 33sekuntia oikeutti neljän sekunnin voittomarginaaliin. Huimasta loppukiristä huolimatta jouduin tyytymään toiseksi viimeiseen (73) kokonaissijoitukseen lopputuloksissa. Reidet saivat täten synninpäästön ja voimme kaikki olla erittäin tyytyväsiä tämän viikon kokonaissaldoon: kaksi loppusuoran voittoa.

Tästä lähdetäänkin sitten kohti Joroisia. Kisat tuntuivat olevan koko ajan noin puolen vuoden päässä, kunnes tässä juuri tajusin että viikon päästähän koko reissu on ohi. Kai sitä nyt sitten pitää ruveta vähän herkistelemään ja vääntämään kisaviikon taktiikkaa huoltajan kanssa. Energiatasapaino on ainakin palautettu Sonkajärvellä jatkuvan syömisen merkeissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti