Tässä on tullut väännettyä näillä samoilla lajeilla oman onnen nojassa nyt koko vuosi ja sen kyllä huomaa. Joka syksyinen kärsimysnäytelmä on alkanut, kun ohjelmistoon tulee uutta äksöniä. Nyt on kyllä vedetty huolella överiksi tämä uusien lajien sisäänajo.
- Kreisibailausta tanssilattialla
- Balettia
- Joogaa
- SUPpailua
- Korkokengillä kävelyä
- Keilausta
- Ohjattujen uintitreenien aloitus (ei siis mitään omatoimista lillumista)
- Sählyä
Ja tämä kaikki toteutettu viiden päivän sisään. Päätin vielä maksimoida olotilan ja tein salitreenin kaupan päälle. Kaikki tai ei mitään. Onneksi osteopaatti kuuli hätähuutoni ja perjantaina pelastaa sen, mikä pelastettavissa on. Tänään salilla tapahtui kummia, kun tein elämäni ensimmäisen maven. Uskokaa tai älkää. Kotona googlailin vähän ohjeita joten ei se ehkä ihan kaikkien sääntöjen mukaan mennyt, mutta sen verran lähelle kuitenkin että uskallan nyt sanoa, että uusi mave-ennätykseni on 22 kiloa. Jostain syystä olen aina ajatellut että mavet on isojen tyttöjen juttuja ja jotain ylitsepääsemättömän haasteellista sekä noloa jos niitä yritän tehdä. Ei ollut. Ainakaan 22 kilolla. Tai ehkä juuri se oli noloa. Sählykauden avaus sen sijaan, se oli ylitsepääsemättömän haasteellista ja ehkä myös noloa. Ensimmäisistä juoksuaskelista lähtien sykkeet tapissa ja sydänkohtauksen välitön vaara. Kivaa oli, ainakin nyt kun sählyjumit ei ole vielä tulleet ottamaan osaa yhteisjumeiluun. Huomenna sitten.
Mavettamisen lisäksi opettelin toisen tärkeän kansalaistaidon, mangon asettelun. Meinasin saada päivän toisen sydäninfarktin kaupassa käydessäni. Kaikki ihanat mangot ja ananakset ja melonit ja muut kaverit EURON KILO. Päivän toinen salitreeni tuli kauppakasseja raahatessa. Nyt ei muuta kuin mango kouraan ja kauhulla odottamaan mitä oloja huominen tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti