maanantai 25. syyskuuta 2017

Melkein niin kuin urheilua

Viikonloppuna koin jonkinlaisen liikunnallisen heräämisen ja nyt siitä saa kärsiä koko kroppa. Kurjuuteen johtanut tapahtumien sarja alkoi perjantaina, jolloin päätin juosta töihin. 50 minuuttia taittui tällä kertaan mukavammin kuin edellisellä yrityksellä, jolloin puolessa välissä sanoin soronoo ja hyppäsin junaan. Iltapäivästä kävin kiipeilemässä Salmisaaressa ja haahuilemassa Kiasmassa. Illalla hytkyin Donkkareiden jäähyväiskiertueen keikalla (dejavu...)
Lauantaina polkaisin Paloheinään treenaamaan urheilukuvausta. Agendana oli saada edes yksi hyvä otos Helsinki City Trailin juoksijasta. Jos joku niitä haluaa ihastella niin löytyy täältä. Illalla pukeuduttiin mustiin ja käytiin Pink Sealsin voimin hautaamassa swimrunvuosi 2017, vain todetaksemme sunnuntaina että elävältä meni, ja kaivoimme uudestaan esiin.
Sunnuntaina tuli myös juhlistettua kesän lämpimintä päivää käymällä yli kahden tunnin polkulenkillä. Ei tarvinnut lähteä edes merta edemmäs, sillä Leppävaaran pusikot tarjosivat uutta polkua koko ajalle ja paljon jäi vielä käyttämättäkin. Samalla ihmettelin että kuinka hillittömän kovaa edellisen päivän kisassa porukka on pötkinyt. Ja niin, illalla tosiaan tuli vielä tanssittua swimrunvuoden haudalla auringonlaskussa.
Eikä siinä vielä kaikki! Tai tältä erää kyllä, mutta tulevana viikonloppuna otan haltuun uuden lajin nimeltä multisport. X-kaato niminen kilpailu Espoon puskissa kutsuu, kun fuusiojoukkue Hikiset Kissat lähtee kokeilemaan kuntosarjaa! Eniten jännittää montako kertaa kaadutaan kajakilla ja ehdinkö aamulla ennen kello viittä kisapaikalle, kun pitää käydä ilmoittautumassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti