perjantai 10. marraskuuta 2017

Elämme jatkuvassa pelossa – nyt puhuvat Anun polvet


Vielä vuosi sitten Oikea ja Vasen Polvi elivät elämäänsä kuten ketkä tahansa tavalliset suomalaisiin alaraajoihin syntyneet ruumiinosat. Pieniä kolhuja sattui silloin tällöin ja Polvien mielestä sellainen kuuluu elämään ihan luonnollisena asiana. Keväällä 2017 alkoi hiljalleen kuitenkin muutos huonompaan.

-Se oli FinnSpringin henkilökohtainen suunnistuskilpailu. Anu oli juossut aika hyvin edellisenä päivänä viestissä ja pääsi joukkueineen ihan palkinnoille asti. Liekö sen vuoksi sitten kuvitellut liikoja, mutta sunnuntain kisassa hän oli toistuvasti rähmällään, Oikea Polvi kertaa alkuvuoden tapahtumia.

Kertoman mukaan Anu oli kaatunut useita kertoja kilpailun aikana ja useimmiten ensimmäisen kontaktin maahan joutui ottamaan jompikumpi Polvista. Totaalinen kyvyttömyys tasapainon hallintaan saattoi aiheutua edellisen päivän kovasta yrityksestä. Pahimmat vauriot koituivat Vasemmalle.

-Otin sen aika raskaasti. Pari viikkoa meni, ennen kuin helpotti. Tilanteesta teki pahemman se että ilmeisesti myös Oikea Peukalo oli saanut niin pahan tärskyn, että joutui toipumaan pitkälle kesään. Että on se aika kauheaa kuulla, ettei nämä ole mitään yksittäisiä sattumia, vaan taustalla tuntuu olevan paljon enemmän kuin annetaan ymmärtää. Mutta tämä nyt on tämmöistä kuulopuhetta, spekuloi Vasen Polvi.

Kesä eteni ja Polvet ehtivät jo toivoa, että kyseessä olisi ollut yksittäinen ylilyönti. Jälkikäteen molemmat ovat miettineet, että asiaan olisi pitänyt puuttua pikimmiten.

Toisella kerralla tilanne oli todella odottamaton. Seuraavana päivänä edessä olisi swimrunkilpailu, johon oli valmistauduttu huolella, eikä ylimääräisestä stressiä kaivattu.

-Tilanne tuli todella yllättäen. Kuulimme kuinka Anu ensin huusi ja säikähdimme jo siitä aika tavalla. Seuraavaksi huomasin olevani asfaltissa, Oikea Polvi muistelee.

Tilanne kävi niin nopeasti, ettei Oikealle jäänyt muistikuvia tapahtuneesta. Vasemman kertoman mukaan Oikea on ensin törmännyt bussipysäkkiin ja päätynyt sitä kautta asfalttiin.

-Mielestämme on edesvastuutonta ensinnäkin ajaa pyörällä lukkopolkimilla ja sitten vielä törmäillä ihmisten kanssa. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain yhden henkilön törttöily, vaan sillä on aika kauaskantoisia seurauksia, jopa polviin asti, Oikea perää oikeuksiaan.

Tästä kolahduksesta ei mennyt kauaa, kun Anu teki yllättävän uuden ratkaisun.

-Olimme tietoisia Anun uudesta innostuksesta, kiipeilystä, mutta mitään puhetta ei ole ollut siitä, miten se tulee meihin vaikuttamaan. Yhtenäkin päivänä hän mitään kyselemättä kolautti minua boulder-otteella ja vielä jatkoi kiipeilyä sen jälkeen. Olin niin tyrmistynyt, etten edes tajunnut tilanteen vakavuutta. Siinä meni sitten pari viikkoa taas todella kipeänä, mutta kaikkein kummallisinta oli hänen tapansa hoitaa tilanne. Kun kahteen viikkoon tilanne ei juuri parantunut, Anu päätti lähteä suunnistuskisoihin, ja vieläpä kahtena päivänä peräkkäin! Jonkun sinisen teipin se viritti päälleni ja kuvitteli sen helpottavan tilannetta, Vasen Polvi ärähtää halveksuen.

Kaikesta huolimatta kahden suunnistuksen viikonloppu poisti kivut yllättäen. Vasen Polvi kertoo kuitenkin psykoterapeuttinsa kanssa käymissään keskusteluissa käyneen ilmi, että kyseessä saattaa olla psykosomaattinen vastareaktio, jossa elimistö pyrkii sulkemaan traumaattisen kokemuksen ymmärryksen ulkopuolelle.

Pieniä kolhuja on sittemmin kiipeillessä tullut useita, eivätkä Polvet muista päivää jolloin olisivat olleet terveinä.

-Suunnistuksen vielä kestäisimme, mutta nyt homma alkaa mennä jo liiallisuuksiin. Kaikenlaista tankotanssia ja akrobatiaa on tullut kuvioihin. Pelottaa vaan mihin tämä vielä johtaa. Tämän tyyppisillä asioilla on tapana riistäytyä täysin käsistä, Vasen Polvi pohtii tulevaisuuttaan.

”Pyöräilyonnettomuus” ei ollut ainoa laatuaan, vaan syksymmällä Oikea Polvi joutui jälleen tilanteeseen.

-Se alkoi taas aika viattomasti ja en osannut pelätä lukkopolkimiakaan, koska niiden kanssa oli sujunut hyvin jo pitkän aikaa. Ilmeisesti Anu kuitenkin ”unohti” polkea liikkeelle lähtiessään ja muistan asfaltin lähestyneen kuin hidastetussa filmissä. Tästä jäi aika isot arvet, Oikea Polvi kuvailee niin henkistä kuin fyysistä tilaansa.

Tämänkin tilanteen jälkihoito oli Polvien mielestä ala-arvoista. Anu oli vetänyt Oikean Polven päälle teippiä ja lähtenyt Ruotsiin suunnistamaan. Tästä Oikealla ei ole tietenkään mitään havaintoja teipin alta. Viimeinen niitti Polville oli kuluvan viikon kuntopiiri.

-Olemme tehneet usein hyppyjä erilaisille korokkeille ja oletimme tämänkin olevan selvää pässinlihaa. Vaikka totta kai nykyään tulee elettyä jatkuvassa pelossa. Ponnistuksen lähtiessä tiesimme heti mitä tuleman pitää. Haluan kiittää Vasenta Polvea, joka uhrautui puolestani tässä tilanteessa. Viikon takainen boulder-otteen isku tuntui vielä niin kauhealta, etten ehkä olisi selvinnyt toisesta, Oikea Polvi kiittelee kumppaniaan.

-Se oli vähintä mitä pysyin tekemään. Samassa veneessähän tässä ollaan. Mielestäni Anun tulisi ymmärtää rajoitteensa ja yrittää ymmärtää tilanne meidän kannaltamme. Vetoammekin hänen tunteisiinsa nyt tämän haastattelun muodossa, Vasen Polvi sopertaa nyyhkytyksen keskeltä.

-Emme tiedä miten pitkään kestämme tätä, Polvet päättävät yhdestä suusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti