Vaikka kuinka yrittäisi tai yrittäisi olla yrittämättä, aina sitä
päätyy koirallisiin tilanteisiin.
Viimeisin erityisen koirallinen tilanne koitti Fulufjälletin
vaelluksella, kun olimme lähestymässä tupaamme kohti viimeistä yötä varten. Yritimme
tähystää kuka on mennyt ja kehdannut saapua pieneen majaamme kysymättä ensin meiltä. Huomasimme
kuitenkin paljastuneemme kun 12 koiraa kertoi sen haukkuen ja ulvoen.
Mökillä oli vastassa kaksi koiravaljakkoa, sekä niillä
matkustaneet ihmisäiti ja -tytär.
Ensin meitä haukuttiin jokaisesta liikahduksesta, mutta
pikku hiljaa meidät hyväksyttiin vähintään lauman varajäseniksi ja seuraavana aamuna vastassa oli vain hännänheilutuksia ja pusuja. Vapaana kulkevat teini-malamuutit
taas päivystivät uskollisesti jokaista askeltamme niin tiskatessa kuin vettä
hakemaan ja vessaan mennessä.
Illan tullen koirat kääräisivät itsensä nätille kerällä ja
vetelivät sikeitä ulkosalla. Pakkasta oli ehkä -15. Osalla oli yöpuvut päällä. Aamupalaksi
koirat nauttivat 500g raakaa lihaa per nuppi.
En kerta kaikkiaan ole päässyt vielä yli tästä koirien
tulvasta. Tässä porukassa kaikki koirat olivat koiria isolla k-kirjaimella. Ei
mitään koriste-esineitä, vaikka kauniita olivatkin. Pystyn jo niin näkemään
kuinka tulen vaeltamaan tuollaisen upean malamuutin kanssa pitkin tuntureita, tai
vaikka lähtemään viiden kanssa rekiretkelle.
En osaa ylistää näitä koiria tarpeeksi, joten lopetan tähän ja ladon nyt kasan koirakuvia.
Erinomaista koiranpäivää 24.4.!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti